Tuomas Kilven mukaan henkilökohtaisen blogin julkaisun taustalla on usein tarkemmin määrittelemätön tarve tulla kuulluksi, saada äänensä kuuluviin.
Blogeja kutsutaan myös verkkopäiväkirjoiksi.
Suomenkielinen termi on hieman harvaanjohtava, sillä kaikki blogit eivät keskity kirjoittajansa elämän kirjaamiseen.
Termi on myös jokseenkin paradoksaalinen, sillä perinteisen päiväkirjan ideahan on kirjata omia tuntemuksia merkintöihin, joita ei muiden silmille ole tarkoitettu nähtäväksi.
Toki blogiin voi kirjata vaikka mitä raastavimpiakin tuntoja ja tuskia. Joka tapauksessa blogi on verkossa julkinen eikä salaisuuksien kätköpaikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti